Antti tuliki sitten kipeeks ja oksensi yks ilta kahdesti. Ei ehtinyt pöntölle asti, joten lavuaari meni vähän tukkoon ja Jorge pysty pitään puhdistussyistä loput lainaamista rahoista :D. Rahan lainaamisesta viisastuneena Antti lainas Jorgelle Ipodiaan.. Lupas antaa illalla takaisin. No mehän oltiin lähdössä seuraavana päivänä illalla bussilla Mazatlaniin, niin kävi jo vähän mielessä seuraavana aamuna, että jääköhän Ipod Jorgen hoiviin. Onneks paikalla oli Jorgen kiva pikkusisko, Valentine, joka haki Ipodin Jorgelta, kun pyydettiin. Anttiki voi taas kuunnella musiikkia! Tosin kaikki biisit oli vaihtuneet Jorgen maun mukasiks :P
Mexico Cityy tuli tutustuttuu muutamien päivien ajan ja kivalta se vaikutti, jos saa asua ylemmän luokan asuntoalueella ja pitää suurkaupunkielämästä. Viimeisenä päivänä lähdimme Antin kanssa kahdestaan katsomaan yhtä suurimmista nähtävyyksistä siellä: Chapultepecin linnaa. Sieltä avautu aika mainiot näköalat kaupunkiin, joka on vuorten ympäröimä ja kuulemma noin 2200 km merenpinnan yläpuolella keskimäärin. Linna itsestään oli jo jonkin sorttinen kansallisaarre. Suosittelen, mikäli täällä päin liikut!
Chapultepecin linnan kattopuisto
Mexico Cityn pääkadun parin hienointa patsasta väärästä suunnasta kuvattuna..
Antti kollegojensa kans!
Kattokaa feikki gringoo, miten sitä ottaa päähän 5-0 häviö Meksikoo vastaa futiksessa!!
Illalla puoli kymmenen aikaan, 26.7 päivä, me lähdettiin sitten laskeutumaan Eliten bussilla Mazatlania kohti. Bussi oli perushyvä leveine tuolineen, luokkaa Pirkat viime kaudella, joten oli hyvä matkustaa. Yö nukuttiin huonohkosti bussissa ja aamu katseltiin maisemia. Oli mielenkiintoista nähdä maisemia kaupunkien ulkopuolelta. Luonto oli ihan erilaista kuin mitä oli kuvitellut - vuoristoista, vehreää, ei kaktuksia, hedelmäviljelmiä ja jopa soita. Lisäksi näkyi Meksinkon toinen puoli, köyhyys. Mazatlanistakin kaupungin laita-alueet näyttivät vielä hyvin köyhiltä ja vähän hirvittikin, että millaiseen paikkaan sitä on oikein tullut puoleksi vuodeksi. Kun pääsimme meren rantaan, köyhyys vaikutti katoavan. Turismi on tehnyt tehtävänsä. Bussi matka kesti noin 15 h ja oli mukava kokemus. Huumeosavaltion Michicaon ohitus tais mennä nukkuessa, joten se siitä...
Meksiko Citystä - rikkaus vs. köyhyys
Tänne Mazatlaniin tultiin noin 11 aikaan päivällä ja taksilla löydettiin heti tänne meidän majapaikkaan DTS Baselle, joka on 100 metrin päästä rannasta. Meillä ylimmän kerroksen huone ja parveke näkymä suoraan Playa Norte:lle (biitsille). Vaatteet vaihdettiin ja heti kävelylle rantaa myöten ja ruokailun jälkeen ekat pulahdukset mereen - ai että sitä suolan makua! Merestä noustessa rannalle pölähti sattumalta jätkä TTY:ltä, Mikko Tuomela, joka oli kans saapunu eilen tänne Mazatlanii. Hän etsi asuntoo ja pääs meidän kans tähän ilmastoituun kämppään. Hyvä flaksi, hän sai kämpän ja me löydettii jätkä, joka osaa espanjaa :)
Sää täällä on erikoinen. Joka ilta on satanut, paitsi täällä mazatlanissa vasta yöllä. Ukkosta on paljon, mutta se tuntuu olevan tuolla korkeella pilvissä eikä iske maahan. Salamien määrä on valtaisa, joten epileptikot voisivat joutuu koville täällä... Niin ja tosi kuumaa täällä, veikkaisin reiluu 30c, sillä hiki on koko ajan päällänsä :S
Näihin tunnelmiin ja merimaisemiin (meidän parvekkeelta vaan..),
-T

perustoas sanoisin kyllä.. :D
VastaaPoista