1/16/2013

Retkee pukkaa!

Pian on taas uusien mantereiden aika ja blogikin on kaivettu esiin vanhoine juttuineen. Blogin otsake muutettu vastamaan kohdemaata. 6.2 lähtö Helsingistä ja näillä näkymin 6.8 paluu Brisbanesta. Tosin muuttujia on ilmaantunut jo nytten ainakin paluun suhteen, joten saas nähdä koska tullaan takas. Emmi meinaa opiskella University of Queenslandissä ja itselläni toistaiseksi suunnitelmat levällään. Katsotaan siis, mitä tuleman pitää pelokkain ja ahdistavin tunnelmin wh-viisumi kourassa ;)

12/11/2009

Turistikuvia

Inkkarimuseo


Suurlähetystön pikkujoulut


Teotihuacan







Aito Guadalupe


Mexico Cityn keskusta Suomi fiiliksissä :)



MORO MORO ROMAN

Sunnuntaina käytiin kattoo Museo de Antropologia. Näkemistä riitti hurjasti. Puolessatoistatunnissa touhu meni aika läpikävelyks. Sieltä suunnattiin Suomen suurlähettilään edustuskämpille "pikkujouluihin". AAH mitä sapuskaa.. Lohta ja perunaa ja kinkkua ja laatikoita ja riisipuuroa ja joulutorttuja ja ... olipas kotoisa fiilis.
Maanantaina suuntasimme Teotihuacanin pyramideille. Lähtötiedot oli kovin nollissa, mutta kyllä siinä matkan varrella hiukan asiat valkeni.. Paikkahan siis ei alun perin ollut edes Atsteekkien kasaama. Kiveä oli kiven päällä hurjasti, mutta ei ne näkymät kovin erikoiset ollu. Sen verran matalalla kuitenkin oltiin ja melko kuivaa luontoa..
Tiistaina mentiin teologisten keskustelujen syvään maailmaan vieraillessamme katolisten pyhäinvaelluskohteessa Basilica de Guadalupessa. Messussa ja muutenkin siellä ihmisten touhua oli melkoista Marian rukoilemista. Roman tykkäs. Kirkot oli ihan hienoja, mutta käytännöt ehkä hiukan totutusta poikkeavia. Tiistai iltana nähtiin vielä Mikko viimeisen kerran ja hän suuntasi kohti etelä-Meksikoa.
Keskiviikkona oli rento shoppaus ja kaupungilla käppäilypäivä. Roman heilui keskiviikon ranskalaisen kaverinsa seurassa ja olivat ilmeisesti Museo de Antropologian ja eläintarhan käyneet kattomassa..
Tänään hyvästeltiin Roman. Hieno mies ja paljon mahtavia hetkiä tuli kaverin kanssa vietettyä. Vaihtareista Romaniin tutustu ehkä parhaiten. Adios Roman! Nos vemos! Tänä yönä ois tarkoitus päästä bussilla Oaxacaan katsastamaan seuraava kaupunki...
PS. sori jos tekstin taso tipahti järkyttävästi T.Antti ;)

12/06/2009

Goodbye Mazatlan!

Nythän on sitten viimeinen viikko takana Mazatlanissa ja olemme jo matkanneet Mexico Cityyn Tabitan ja perheen majoitukseen. Kuten kuvitella saatatte, niin ei oo hirmu mukavaa sanoo morot ihmisille, joista vain osaa pääsee näkemään tulevaisuudessa. Eli aika haikeissa fiiliksissähän sitä tuli lähdettyä. Ihan pelkkä Mazatlaninkin hyvästeleminen olisi riittänyt, mutta mitäs mentiin tekemään kavereita ja ystäviä sinne, oma moka :p. Mutta siis oikeesti kyl ne huippuja oli ja rikastutti elämää kummasti. Joten toivottavasti tulee vielä nähtyä mahdollisimman monia tulevaisuudessakin.

Bussilla tultiin tänne Mexico Cityyn eilen Romanin ja Antin kanssa. 15 h puolittaista nukkumista ja perillä. Heti eilen kuitenkin suunnattiin futispeliin. Liigan välierä peli Cruz Azul vs. Morelia (http://www.youtube.com/watch?v=DJissG8HxPg). Ihan perussiistii, ei huippua tällä kertaa. Pieni stadium tässä kaupungissa, joten vain noin 35000 katsojaa kai.

Tulevaisuudesta sen verran, että vielä joitakin öitä vietetään täällä pääkaupungissa. Sitten Roman lähtee takas Mazatlaniin ja lennolla Ranskaan. Me Antin kanssa käydään todnäk läpi vielä muutama uusi kaupunki viikossa ja sitten 19. päivä lähtee lento Suomeen. Päivät vähenee siis huimalla vauhdilla nyt, joten ei muuta kuin..

Feliz Independencia! Viva Finlandia!

-T

12/03/2009

Ja vielä roadtripin kartta..

Eli La Pazista lähdettiin. Noin 1000 km tuli mittariin ja kartan mukaan olimme

1. yö La Paz:ssa
2. Punta La Gordalla
3. Los Barrileksessa
4. Cabo san Lucasissa
5. Todos Santoksessa
6. ja 7. La Paz:ssa


12/01/2009

Kuvii, Baja California

Tekstistähän pystyitte jo päättelee, että aika biitsiloma toi meillä oli, joten kuvatkin painottuu näemmä sillai..

Autiota biitsii La Ventanasta






Kitesurffaajii näky tuolla lahdella varmaa parisen kymmentä




Chervolet sorsa :)


Katolilainen ystävämme


Retken tekijät: green - hope white - unity red - sangre caliente


Sieltä kiipeiltiin normaaliin tapaan divorced beach:lle, joka on aivan niemimaan kärjes. Vesitaksihan ois maksanu jotai ihan liikaa meille, tosin paluumatka mentii kyl sillä..


Todos Saantoksen rantaa, tyhjyyttä ja hiekkaa jälleen piisas


Ja Todos Santoksen turistiranta pikkujoulutunnelmissa :)


Kivunniemi, tuolla kallion juurella olin viimesen kerran meressä ennen sairaalaa


Ja kaunis jalkapohja, siihen se veijari myrkytti



Myöhemmin ne paikalliset saalisti ton mun myrkyttäjän ;)

11/30/2009

Roadtrip Baja California

Jeah, kunnon lomaviikko takana kunnon maisemissa. Viime sunnuntaina lennettiin Kalifornian niemimaalle (on Meksikoa) La Paz:iin. Siellä lentokentällä kohdattiin jälleen niin tuttu juttu täältä, lentokenttätaksi maksaa kolmekertaa enemmän kuin normaalit taksi, jonkin sorttinen valtion säädös eli tariffi. Niinpä siinä sitten arvottiin ja arvottiin nuukina miehinä sekä laskelkeltiin ja analysoitiin Antin ja Romanin kanssa... ja loppujen lopuks päätettiin vuokrata auto, ikäänkuin halpana vaihtoehtona. Vielä ei oo laskeskeltu, oliko halpa vaihtoehto vai ei, mut samapa tuo. Viikko oli kertakaikkisen hieno ja ei kaduta. Viikoks saatiin Chervolet mallia sorsa, eli pieni ja vikkelä. btw, kuvia reissusta tulee taas jossain vaihees :p.
Ilman suunnitelmia päädyttiin jäämään ensimmäiseksi yöksi La Paz:iin, hostelliin, jossa torakat juoks lattialla ja kylmä suihku virkisti aamulla. Suuria ei saatu aikaseks, seuraavan päivän suunta kuitenkin päätettiin ja yks mahtava biitsi tsekattiin.
Seuraavana päivänä yksi maailman suurimmista asioista tapahtui, menin elämäni ekaa kertaa Walmart:iin.. Maailman suurin yhtiö liikevaihdoltaan käsittääkseni, jos joku ei tienny.. :). Sieltä snorkkelit kainaloo ja suunta kohti etelää. Sitä ennen kuitenkin kohdattiin heti ensimmäinen niin odotettu asia. Poliisi pysäytti Antin. Siinä sitten keskusteltiin liikennesäännöistä ja niiden rikkomisesta. Antin lämmin henkisyys ja Romanin perusteleva ja pitkään kestanyt rauhallinen jutustelu johtivat siihen, että poliisi luovutti Antin ajokortin takaisin ja antoi periksi 500 pesetan vaatimisen. Selkeesti lasten joulupaketteihin olisi mennyt, harmi sinänsä. Onneks tämä jäi kuitenkin viimeiseksi kohtaamiseks virkavallan kanssa.
Ensimmäinen kohde oli La Ventanan lahti, joka kyl heti hämmästytti kauneudellaan. Voi sanoo suoriltaan, että Mazatlani jää aika kauas. Turistoitunu ja jenkkimäistyny kylä oli pieni ja sieltä oli vaikee löytää edullista majapaikkaa pesoissa, kaikkee tarjottiin dollareissa. Lopulta päädyttiin mutkien kautta asuntovaunumajotukseen, ei niin paras, mutta hieno paikka. La Ventana on kuuluisa suuresta lahdestaan, jossa tuulee usein ja ei oo aaltoja paljon suuren saaren ansiosta, joka on edustalla. Näin ollen tämä on kitesurfaajien ja purjelautailijoiden paratiisi, jossa on vuosittain kisojakin. Lisäks lahdella oli korallia ja sen myötä mahtavia värikkäitä kaloi, mainittakoon vaikka papukaijakala ja sähköankerias, jotka mm havaittiin. Oli hullun makeeta vetää mennä paikallisen majakan läheisyyteen biitsille, jossa ei juuri muita ollu ja siellä autiossa autuudessa snorklata.
Tiistaina vielä nautiskeltiin La Ventanasta ja lopulta suunnattiin eteenpäin. Seuraava yö vietettiin Los Barrilessa, mikä oli perushieno kylä, mutta ei suurta kummallista.
Seuraavana päivänä suunnattiin kohti Cabo Pulmoa. Täytyy sanoo, että jo tässä vaiheessa tulee aika leija fiilis, kun kehuu paikat, mutta kuitenki. Cabo Pulmoa kehuttiin meille jo Ventanassa niemimaan parhaaksi snorklauspaikaks ja sitä se ehkä oliki. Luonnonpuisto ja jälleen aikalailla korvessa jenkkituristineen ja dollarineen. Tällä kertaa otettiin parin tunnin tour, jossa käytii kunnon korallilla, syvemmällä merta suuren kalaparven seassa, merileijonien seassa ja toisella korallilla. MaGeeta oli. Vain vettäkestävä kamera puuttui ;)
Hienouteen jo kyllästyneenä jatkettiin matkaa Cabo San Lucasiin, joka on niemimaan eteläisin kaupunki. Siellä yövyttiin yks yö ja kierreltiin kylää, jotaa vois nimittää vaikka sodomaksi. Ja sodomaksi siksi, että myös Meksikon likainen puoli oli rankasti esillä, huumeita ja tyttöi tarjottiin moneen otteeseen. Muuten kaupunki oli totaalisesti turistien valloittama keskus erittäin arvoikkaine kauppoineen ja ravintoloineen. Erityisesti satama-alue, jossa oli ökyveneitä ja turbaanipäinen mies :). Seuraavana päivänä jätkien kanssa kapinoitiin hintoja ja vesitaksin sijaan käveltiin kuuluisalle Playa del Amorille, joka vaati kyl vähän kiipeilytaitoo ja aaltojen ajotustaitoo rantakallioilla. Selvittiin ja nähtiin ihan eteläisintä kärkeä tuosta niemestä. Roman jopa näki muutaman valaan, joita me nopeammat kävelijät ei nähty :(. Sekin hieno mesta.
Torstai iltana suunnattiin sitten takaisin pohjoseen päin eri reittiä. Todos Santoksessa yövyttiin ja seuraavana päivänä suunnattiin surffibiitseille. Todos Santos on myös maailman kuulu, mutta tällä kertaa lainelautailukohteena. Joissakin paikoissa rankattu top10:iin maailman surffirannoista ja jättiaalloistaan. Videoita voi kattoo youtubesta, suosittelen (http://www.youtube.com/watch?v=7VuQiUxmsLY&feature=related). Kaks rantaa tsekattiin. Toinen oli liian kivinen näin 3kk kokemuksella, jossa ihan proot meni mulle liian suuris aallois ja toinen oli sitten ihan turistituristi aloittelijoineen ja huonoineen aaltoineen sinä päivänä, joten lautailut jäi testaamatta. Hieno pikkukylä ja hienot rannat sielläki. Iltapäivällä koitettiin sitten löytää pikkuteitä myöten vuorille, jotka nousee parhaimmillaa siellä 2000 metriiin, mutta mitää suurta ja kummallista siellä ei nähty. Vesiputouksii siellä ois kai voinu olla..
Perjantaina tultiin takaisin La Paz:iin ja siellä oltiin viimeiset kaks yötä. Lauantaina yritettiin suunnata Espiritu Santolle, joka on suuri saari Kaupungin edustalla, mutta tällä kertaa turismihinnat vei voiton ja teko jäi tekemättä. Päätettiin sukellella paikallisilla hienoilla biitseillä, joka ei ihan sujunut loppujen lopuks hyvin. Siis puitteet oli loistavat, mutta huonoa tuuria sitä vihdoin sitten kohdattiin. Oltiin kävelemässä rantavedessä syvellälle. Noin polven verran vettä ja kirkasta sellasta. Pohjaa luonnollisesti seurasin, mutta mitää en nähny. Ja sitten viiltävä ja sähköinen kipu jalkapohjaan ja rantaan pomppinen. Astuin rauskun päälle, joka iski hännällään reiän keskelle jalkapohjaa ja myrkyt päälle. Kipu oli aika sietämätön ja siitä sitten mentii lähimmälle sairaalalle pikimmiten - noin 1/2 h. Mitää vaarallista toi ei loppujen lopuks ollu ja ilmeisen yleistäkin kai, sillä nuori hoitsu sen sit hoita aika nopeesti. Jalkapuudutus ja kipulääke, se oli sillä selvä. Mutta kipu oli kyl varmaanki kovempi kuin koskaan, kädenmurtumaakin kovempi, veikkaan, tai sitten olen herkistynyt täällä :p. Nyt seuraavana päivänä en tunne keskimmäistä varvasta juuri ollenkaan ja jalkapohjassa on joku 5 cm halkasijaltaan paukama, et näin.
Reissusta hyvät muistot ja uusia eläimii tuli nähtyy paljon sekä kosketeltua ;). Sorppa lyhyt jänteiset pitkästä tekstistä, teille on ehkä tulossa kuvia..
-T